Uusi luku elämässä

Sähkökatkon jälkeen onkin jäänyt päivitykset tekemättä.

Perjantaina 18.3 touhusin kotona ihan normaalisti. Tai no en normaalisti kyllä pesisi saunaa, minkä nyt tällä kertaa tein. Ihan vain tarkoituksena saada vauvaan vauhtia.
Perjantaina oli vielä ihan sellaiset fiilikset, että huomenna lähdetään mökille ja avantoon.

Noh.. eipähän lähdetty kun lähdettiin Tyksiin yöllä.

Kaikki kirjoittelivat ja sanoivat, että "kyllä sä sitten tiedät kun alkaa ne synnytys supistukset". Olin vähän skeptinen tämän suhteen, kun en oikein mitään supistuksia ollut tuntenut aikaisemminkaan. Mutta perun näin jälkikäteen sanani -- kyllä ne tunnistaa.
Heräsin lauantai yönä n. 2:00 aikaan outoihin kipuihin. Sellaisiin että oli vaikea olla paikallaan, aluksi en noussut sängystä vaan makoilin siinä, vessassa taisin käydä ja ihmettelin kun sielläkin kipuja tuli. Rupesin siinä sitten kellottamaan supistuksia ja päätin että tunnin verran katselen ennen kuin herätän Aleksin.
Tunnin kärvistelin ja menin vähän kolmen jälkeen tökkimään Aleksia ja sanoin "taitaa olla lähtö tänään". Vastaukseksi sain ensin unisen "joo vai?" ja kerroin mitä on tunnin verran ollut ja edelleen vastauksia oli vain "joo vai?"

Tyksiin saavuttiin käyrille joskus 4:00 ja sinne jäätiin sitten. Oma ajankulu katosi, välillä nukuin välillä en ja mitään en pystynyt syömään.
Lyhykäisyydessään synnytyskertomuksessa synnytyksen kesto oli reilu 18h. Pieni ihmeemme ei laskeutunut millään lantioon ja oli tulossa naama edellä. Tästä syystä päädyttiin sektioon, minulle se oli vain helpotus. Monen tunnin valvomisen ja syömättömyyden jälkeen, olin niin väsynyt että epäilin jopa omia voimiani. Ja kun lääkäri sanoi, että mennään sektioon jos ei käänny ja laskeudu, olin vain iloinen.
Poikamme syntyi klo 20.19 painoa 3980g ja pituutta 50,5cm. <3

Toisena tai kolmantena päivänä pojan paino oli tippunut 9% syntymäpainosta ja joutui lisämaidolle. Samaan aikaan myös meidän bilirubiiniarvot olivat koholla ja poika joutui valohoitoon. Tämä oli melko rankkaa siinä vaiheessa, kun ei muutenkaan pystynyt sektiohaavan kanssa kunnolla nostamaan poikaa syliin tai itse nousemaan kunnolla sängystä.

Valohoitoa

Päästiin sitten torstaina kotiin kun paino oli noussut ihan ok:sti ja bilirubiiniarvot laskeneet. Perjantaina kuitenkin kävimme vielä aamulla bilkkarien kontrollissa. Emme lähteneet kotiin ennen kuin saimme kuulla tulokset.. emmekä lähteneet ollenkaan kotiin, koska arvot olivat pompsahtaneet taas. Jäin siis pojan kanssa osastolle ja tällä kertaa hän sai melkein 24h valohoitoa. Oltiin sen jälkeen vielä toinen yö osastolla, koska halusin ilta-arvon ja aamuarvon bilkkareista. Lopulta aamuarvo oli lähtenyt laskuun ja paino nousuun ja pääsimme kotiin.

Koirat kohtasi pojan :)

Nyt poika on 4 viikkoinen ja kotona alkaa olemaan rytmiä. Koirat jää välillä vähän huomiotta, mutta yritetään aina paikata tilanne. Töissäkin ollaan jo pojan kanssa käyty :D Isä on ollut isyyslomalla ja menee maanantaina taas töihin. Vähän jännittää miten mä selviän päivässä niin et koiratkin saa tarpeeksi huomiota.
Tässä täytyy itse muistaa ulkoiluttaa itseään ettei jäädä vain sisälle sohvalle..se on tällä hetkellä mun pahe ja ihmettelen iltapäivästä miksi olen niin väsynyt.

Tästä jatketaan eteenpäin ja yritetään saada arki rullaamaan. Kirjoittelen taas kun ehdin.